Kodin ja koulun "yhteistyöstä"

Kodin ja koulun yhteistyöstä puhutaan varsinkin koulussa paljon. Onkin hyvä että oppilaiden vanhemmista ainakin ne, jotka välittävät, pysyvät kärryillä siitä, miten heidän lapsillaan koulussa sujuu.

Tämä "yhteistyö" pitää sisällään kuitenkin paljon muutakin. Liikunnanopettajat ilmoittavat edellispäivänä marraskuussa että seuraavana päivänä on liikuntatunnilla hiihtoa ja kehottavat "yhteistyöterveisin" laittamaan lapselle hiihtovälineet kouluun mukaan. Siis tilanteessa, jossa hiihtovälineet ovat ullakolla tai kellarissa ja aivan varmasti liian pienet lapselle. Toinen opettaja järjestää oppilaiden vanhempia autorumbaan kesken työpäivän kuskaamaan lapsia jäähallille - jälleen "yhteistyöterveisin", ja kolmas keksii että lähdetäänkin huomenna metsäretkelle ja kumisaappaat ja sadeasu kaikille mukaan kouluun kittoos. "Aurinkoista syyspäivää, yhteistyöterveisin NN". Lapsi itkee hysteerisenä kun välineitä ei myöhään illalla ehditä hankkia tai etsiä.

Tämän vastapainoksi oppilaiden vanhempia toki kutsutaan kaikenlaisiin tilaisuuksiin koululle; on joulujuhlaa ja kevätjuhlaa ja isänpäivää ja muuta. Näissä tilaisuuksissa olisikin oikein mukavaa, jos vanhemmat huomioitaisiin jotenkin.Käytännössä kuitenkin vanhempia seisotetaan ulkona kuin karjaa odottamassa mahdollista sisäänpääsyä ahtaisiin tiloihin. Ovista kulkevat opettajat mulkoilevat vanhempia kuin sarjamurhaajia ja paimentavat luokkiaan edestakaisin vanhempien edessä. Vanhemmat eivät tiedä mitä tehdä ja koittavat vaivautuneina kutistua pois näkyvistä. Tunnelmaa pidetään yllä lasten kanssa väkinäisesti ja esiintyjiä kiitellään. Ei-esiintyville lapsille juhlien motiivi jää epäselväksi. Kevätjuhlassa rehtori esiintyi suuna päänä ja suuntasi sanansa vain ja ja ainoastaan koulun nyt jättäville kuudesluokkalaisille. Ei sanaakaan elämänsä ensimmäisessä kevätjuhlassa olleille ekaluokkalaisille. "Yhteistyöterveisten" voimalla sitten piti selostaa pienelle koululaiselle, että kyllä se sinunkin juhlasi oli.

Kun koulun ammattihenkilöistä pitäisi olla todellista apua - esimerkiksi oppimis- tai kasvuvaikeuksissa - löytyy apua ja ammattitaitoisia yksilöitä, mutta organisaatio ei toimi yhteen. Aikaa ei ole ole ja tulokset liudentuvat sisäisen tiedonkulun ongelmiin. Vai mitä mieltä on siinä, että syksyllä erityisammattihenkilöiden tekemästä oppimissuunitelmasta saa luokanopettaja tiedon huhtikuussa? Taas piti monien "yhteistyöterveisten" voimin edetä täysin omin voimin.

Kodin ja koulun yhteistyössä tuntuu korostuvan siis lähinnä opettajien mielivalta, huono suunnittelu, huonosti toimiva organisaatio ja tarve venyttää vanhempia hoitamaan asioita jotka oikeastaan kuuluisivat heille tai verovaroin hoidettavaksi. Toki toisenlaisiakin esimerkkjeä ja toimintamalleja on, mutta tältä pohjalta kehottaisin aidosti kaikkia opettajia miettimään, mitä kodin ja koulun "yhteistyö" oikeasti tarkoittaa.