Veneilyn tiskausvesien ympäristövaikutuksista

Veneilyssä harmaavedet päästetään usein suoraan mereen. Onko tällä käytännöllä kielteisiä vaikutuksia vesiluontoon? Mielipiteitä on monia, mutta faktoja asiasta ei ole esitetty. Esitän tässä yksinkertaisen tiedonkeruun tuloksia ja pitoisuuslaskelmia. Näkökulma on tekninen ja dataan perustuva - arvokysymyksiä ei käsitellä.

Tämä on käsittääkseni ensimmäinen yritys kvantifioida huviveneiden tiskausvesien vaikutuksia Suomessa. Eräänä vertailukohtana toimii BSAG:n teettämä selvitys Kotka-Haminan satamassa käyvien laivojen harmaajätevesistä. Sen johtopäätösten mukaan joitakin paikallisia vaikutuksia saattaisi syntyä, mutta Itämeren tasolla päästöt ovat merkityksettömiä. Todennäköisesti laivojen harmaavesien koostumus poikkeaa huviveneiden tiskivesien koostumuksesta, mutta johtopäätökset ovat samansuuntaisia tässä esitetyn kanssa. 

Yhdyskuntajätevedet – joita myös huviveneiden jätevedet ovat - jaetaan mustiin ja harmaisiin jätevesiin. Mustat jätevedet koostuvat virtsasta ja ulosteesta sekä wc-paperista ja wc-huuhteluvesistä. Harmaat jätevedet (harmaavedet) koostuvat ruuanlaiton ja syömisen, peseytymisen, vaatteiden pesemisen ja siivoamisen jätevesistä.

Keskeisiä jäteveden vaikutuksia ja laadun mittareita ovat

• Jätevesien kyky ravita kasveja so. rehevöittävä vaikutus: mittarina jäteveden sisältämä kokonaisfosfori- ja kokonaistyppimäärä Ptot ja Ntot
• Jätevesien kyky poistaa happea vedestä: mittarina jätevedessä olevan orgaanisen aineen määrä, joka toimii happea käyttävien pieneliöiden ravintona. Käytännössä ainemäärää ja -laatua mitataan selvittämällä, kuinka paljon vedestä häviää liuennutta happea tietyssä aikayksikössä (BOD-biologinen hapenkulutus; yleensä ilmoitetaan hapenkulutus 5 tai 7 vuorokaudessa)

Muita mittareita ovat mm.

•  Ylipäätään hapetettavissa olevan aineen määrä, jota mitataan kemiallisella hapenkulutuksella (COD). Kemiallisen ja biologisen hapenkulutuksen suhde kertoo karkeasti, miten iso osa jäteveden kiintoaineesta soveltuu pieneliöiden ravinnoksi.
•  Fysikaaliset ominaisuudet kuten lämpötila, väri, kiintoainepitoisuus, sameus ja pH
• Erilaiset vierasaineet kuten raskasmetallit ja ksenobioottiset (luontoon kuulumattomat) orgaaniset yhdisteet
• Eri kemikaalien reaktio- ja hajoamistuotteet
• Mikro-organismit.

Harmaiden jätevesien koostumusta on tutkittu kirjallisuudessa yllättävän paljon; pääajurina on ollut harmaavesien kierrättämismahdollisuuksien selvittäminen kotitalouksissa. Myös keittiö-, pyykinpesu- ja suihkuharmaavesiä on tutkittu erikseen.

Kirjallisuuden perusteella voidaan arvioida, että keittiöharmaaveden biologinen hapenkulutus on suuruusluokkaa 200-1400 mg/l  ja kokonaistyppi useita kymmeniä milligrammoja litrassa. Kokonaisfosforin osalta tilanne on hankala, sillä suuri osa kirjallisuudessa esitetyistä tuloksista on ilmeisesti peräisin ajalta tai alueilta, jossa fosfaatit astianpesuaineissa ovat olleet sallittuja. Myöskään ei aina tiedetä, onko keittiöjätevettä ollut tuottamassa myös astianpesukone. Kirjallisuuden mukaan astianpesuaineiden fosfaatit aiheuttavat suurimman määrän keittiöharmaaveden kokonaisfosforista. Fosfaatit astianpesuaineissa ovat kuitenkin olleet EU:ssa käytännössä kiellettyjä vuodesta 2017.  Vanhoissa kirjallisuudessa esitetyissä mittauksissa kokonaisfosforia on keittiöharmaavedessä kymmeniä milligrammoja per litra. Kokonaisfosfori vaihtelee sen mukaan, paljonko tiskausvedessä on ruuantähteitä. Veneissä usein veden vähyyden vuoksi ruokaisiksi jääneet astiat pyyhitään paperilla, mikä vähentää ruuantähteiden määrää.

Muut mittarit ovat vähemmän tärkeitä keittiöharmaaveden kannalta. Keittiöharmaavesissä ei tyypillisesti esiinny raskasmetalleja, ja astianpesuaineiden tensidien tulee EU:ssa olla biohajoavia. Lisäksi tensidit esiintyvät rasvan kanssa miselleinä, joissa ne ovat kiinnittyneitä rasvapartikkeleihin ja ovat näin käytännössä inaktiivisia, edellyttäen että tiskiainetta on annosteltu oikein.  Mikro-organismeja voi esiintyä keittiöharmaavedessä lähinnä jos vesiin huuhdellaan pilaantunutta ruokaa.

Yhden tiskauskerran vaikutuksia

Jos oletetaan, että tiskausharmaavesi (tiskivesi) on koostumukseltaan lähellä keittiöharmaavettä ja veneessä syntyy yhdellä tiskauskerralla 5 litraa, tiskivesialtaallisen

• biologinen hapenkulutus on tuhansia milligrammoja
• kokonaistyppi on luokkaa satoja milligrammoja
• kokonaisfosfori on todennäköisesti joitakin kymmeniä milligrammoja.

Oletetaan, että yhden tiskauksen vedet laimenevat veneen alle (esim. 3 x 10 x 2.5 m3) so 75000 litraan.

• Jos merivedessä on happea 10 mg/l, tässä vesimäärässä on happea 750000 mg. Hapenkulutus (noin viikon aikana!) on prosentin suuruusluokkaa tästä
• Suomenlahdella ja saaristomerellä meriveden keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus on SYKE:n merentilaindikaattoreiden mukaan 350-400 mikrogrammaa/l. 75000 litrassa kokonaistypen määrä on siis 26 250 000 mikrogrammaa eli noin 30 g. Typpilisä on suuruusluokaltaan prosentin luokkaa.
• Keskimimääräinen meriveden fosforipitoisuus noin 15-30 mikrogrammaa/l (Suomenlahti) ja 15-20 mikrogrammaa/l (Saaristomeri). Vähimmillään veneen alla on 1125000 mikrogrammaa so noin 1 gramma fosforia. Riippuen tiskivesien pitoisuudesta fosforilisä veneen alla lienee muutaman prosentin luokkaa.

Tiskivedet sekoittuvat ympäröivään veteen nopeasti mm. lämpötila- ja konsentraatioerojen sekä veden liikkeiden takia. Kun tiskivesi on levinnyt esim. 30 x 9 x 4 m3 alueelle eli n. 1000 kuutioon (miljoona litraa), hapenkulutus, typpilisä ja fosforilisä ovat jo alle promilleluokkaa. 

Paikallisvaikutukset

Jos vesi vaihtuu satamapaikoissa, tai vene on kulussa, yksittäisen tiskivesipäästön vaikutukset jäävät siis varsin pieniksi. Suojaisissa satamalahdissa vesi ei vättämättä pääse vaihtumaan niin, että fosfori ja typpi laimenisivat tai merivesi korvautuisi runsashappisemmalla. Jos paikassa käy paljon veneitä, jatkuva tiskivesikuormitus saattaa näissä paikoissa aiheuttaa edellisten kuvailujen valossa paikallista rehevöitymistä ja happikatoa. jos esimerkiksi tiskivesien kiintoaine laskeutuu koko ajan veneiden alle, kiinnittymispaikkojen edustalla saattaa syntyä paikallisia hapettomia pohja-alueita, mikä voi aiheuttaa sulfidimuodostusta. Yksi indikaatio tilanteesta voi olla esimerkiksi ankkurin mukana nousevan maa-aineksen rikinkatkuinen tuoksu. Tällainen kehitys luonnollisesti heikentää näiden paikkojen luonnon tilaa ja virkistysarvoa.

Vaikutukset Itämeren tasolla

Aiemmassa postauksessani arvioin, että Suomessa syntyisi noin 25 retkiveneilypäivää niillä 40000 veneellä, joissa on vesi-wc. Todennäköisesti myös muunlaisissa veneissä tiskataan, mutta arvioidaan suuruusluokkaa tältä pohjalta. Jos veneessä tiskataan 2 x päivässä, syntyy tiskivettä näistä veneistä noin 10000 kuutiometriä. Tämän tiskiveden kokonaisfosfori on luokkaa 100 kg (0,1 tonnia) ja kokonaistyppimäärä luokkaa 1000 kg (1 tonni). Suomessa syntyvä fosforikuorma on vuosittain noin 3600 tonnia ja typpikuorma kymmeniä tuhansia tonneja. Vaikka tiskausmäärät olisivat moninkertaisia edellä arvioituun verrattuna, tiskivesillä ei Itämeren tasolla ilmeisesti ole juurikaan merkitystä rehevöitymisen kannalta.

Vaikutukset maassa

Usein tiskivedet kaadetaan maahan vesistövaikutusten välttämiseksi. Koska yleensä erillisiä harmaavesisäiliöitä ei ole, vesi siirretään maihin pesuvadissa tai vastaavassa. Siirtoprosessissa on omat riskinsä, sillä vati vaatii yleensä kaksi kättä, jolloin siirtyminen veneestä maihin astian kanssa on hankalaa. 

Tiskivesien vaikutuksia maaekosysteemissä ei tunneta. Se tiedetään, että esimerkiksi kiinteillä maalle perustetuilla tiskauspaikoilla tiskausvedet aiheuttavat muutoksia maaluonnossa. Kiinnostava kysymys on, onko perusteltua kuormittaa maaluontoa rantautumispaikkojen lähellä, jos vesiluonto paikalla on sellainen, että vaikutukset laimenisivat nopeasti.

Suosituksia

• Käytä vesiluonnon kannalta mahdollisimman haitattomia tiskiaineita (oma kysymyksensä on, mitkä ovat sellaisia)
• Annostele tiskiaine oikein. Vapaat tensidit ovat luonnolle todennäköisesti paikallisesti hankalia ennen biohajoamistaan
• Älä päästä tiskivesiä veteen satamapaikoilla, joissa vesi ei vaihdu.
• Kulussa ja satamapaikoissa, joissa vesi vaihtuu, tiskivesien päästämisestä mereen ei ole oleellista haittaa
• Rakenna turvallinen tapa siirtää tiskivedet rantaan. Pesuvati, purjevene ja liukas kallio tai laituri eivät ole hyvä yhdistelmä.
• Jos rantaan siirtäminen on haasteellista, pidätä tiskivedet lavuaarissa ja päästä ne kulussa, tai rakenna erillinen harmaavesitalteenotto.
• Älä jätä tiskiveteen ruuanpaloja, jotka voisivat houkutella haittaeläimiä
• Pyri hajauttamaan maakuormitusta viemällä tiskivesi riittävän kauas satamapaikasta.