torstai 9. elokuuta 2018



Septitankeilla vain paikallista merkitystä


Arvioin seuraavassa veneissä pakollisen septitankin vaikutusta Itämeren fosfori- ja typpikuormaan. Vuodesta 2005 huvialuksistakaan ei ole saanut laskea käymäläjätteitä, so. virtsaa tai ulostetta, mereen (tai järveen) Suomen aluevesirajan sisäpuolella.

Trafin teettämän veneilytutkimuksen /1/ mukaan Suomessa on noin 554000 venettä. Näistä 7 %:ssa eli noin 40.000:ssa  on septitankilla varustettu vesi-WC.  Veneistä 48%:a käytetään Suomen merialueilla ja 12% ulkomailla sekä 40% sisävesillä. Oletetaan, että vesi-wc:t ovat käytännössä merialueilla olevissa veneissä ja että ulkomaiden veneilyyn käytettäviä veneitä käytetään myös Suomessa ja että Suomessa käy yhtä paljon ulkomaalaisia veneitä kuin suomalaisia veneitä käy ulkomailla. Näin tarkastelu kohdentuu noin 40.000 veneeseen.

Saman tutkimuksen mukaan suomalaiset veneilevät muilla kuin vesiskoottereilla ja pienillä perämoottoriveneillä keskimäärin 18 päivää vuodessa. Taloustutkimuksen 2012 toteuttamassa tutkimuksessa (ks. viitteen 1 lähteet) ns. aktiiviveneilijät ilmoittivat veneilevänsä jopa keskimäärin 40 pv vuodessa. Oletetaan tässä, että vesi-WC:llä varustetuilla veneillä veneillään vuosittain keskimäärin 25 vuorokautta eli noin 3.5 viikkoa. Edelleen voidaan olettaa, että näillä veneillä veneily on pääasiassa ns. retkiveneilyä, joilla virtsaamista ja ulostamista ei voida ajoittaa täysin niin, että vesistökuormitusta ei syntyisi.

Viitteessä 1 todetaan, että retkeilyä harrastetaan kaikissa ikäryhmissä melko tasaisesti, eniten kuitenkin yli 75-vuotiaiden keskuudessa (!) Suomessa keskimääräinen lapsiluku on 1.85 /2/. Jos oletetaan, että lapsia on 35-54-vuotiailla, voidaan viitteen 1 tietojen perusteella arvioida venekunnan koko:
  • ·         25-34-vuotiaiden keskimääräinen venekunta on 2 hlö (ikäluokan käytössä 44200 venettä, joista 20%:lla retkeillään /1/)
  • ·         35-44-vuotiaiden keskimääräinen venekunta on 3.85 hlö (60500,10%)
  • ·         45-54-vuotiaiden keskimääräinen venekunta on 3.85 hlö (13400, 10%)
  • ·         55-64-vuotiaiden keskimääräinen venekunta on 2 hlö (125300,10%)
  • ·         64-74-vuotiaiden keskimääräinen venekunta on 2 hlö (156500,10%)
  • ·         yli 75-vuotiaiden  keskimääräinen venekunta on 2 hlö (40900,20%).

Laskemalla retkeilyveneillä painotettu keskiarvo saadaan retkeilevien venekuntien keskikooksi 2.49 eli noin 2.5 hlö, joista 2 on aikuisia ja 0.5 lapsia.

Aikuinen ihminen tuottaa virtsaa 1-2 kg vuorokaudessa /3/ ja ulostetta noin 150 g vuorokaudessa /4/. 3-18- vuotiaat lapset tuottavat ulostetta noin 85 g/vrk /4/. Oletetaan että lapset tuottavat keskimäärin virtsaa noin 1 kg vuorokaudessa (pediatriassa normaalitilanne on pienillä lapsilla 1- 2 ml/kg/h). Oletetaan aikuisten virtsantuotoksi 1.5 kg/vrk.

Oletetaan edelleen, että retkiveneilyssä Veneilyvuorokausi jakautuu 8 tunnin veneilyyn, 8 tunnin maissa oloon ja 8 tunnin nukkumiseen, jolloin 50% virtsasta virtsataan maissa aamuisin ja iltaisin sellaisiin paikkoihin, joista ei synny vesistökuormitusta ja 50% päätyy septitankkiin. Oletetaan, että 5 % aikuisten tuottamasta ulosteesta päätyy septitankkiin (septitankkiin ulostavat tyypillisesti aikuiset vain satunnaisesti ja pidemmillä matkoilla, maissa käytetään usein maapalveluja) ja että 50% lasten tuottamasta ulosteesta päätyy septitankkiin. Tällöin voidaan laskea, että syhteensä septitankkiin päätyy noin 6% kaikesta vesiwc:llä varustetuissa veneissä käyttöaikana tuotettavasta ulosteesta.

Saadaan seuraavat arviot:
  1. ·         Virtsaa kertyy septitankkeihin arviolta puolet 40.000 veneessä 2 aikuisen (1.5 kg/vrk) ja 0.5 lapsen (1 kg/vrk) voimin 25 vuorokauden aikana tuotetusta määrästä so. 0.5 x 40.000 x 25 (2x1.5+0.5 x 1)  kg = 1750000 kg = 1750 tonnia
  2. ·      Ulostetta kertyy septitankkeihin vastaavasti arviolta 40.000 x 25 x (0.05 x 2 x 0.15+0.5*0.5*0.085) kg = 36250 kg = 36.25 tonnia.

Viitteen 4 mukaan virtsassa on kokonaisfosforin määrä (Total P, taulukko 9) 350-1800 mg/l ja kokonaistypen määrä 4000-13900 mg/l. Arvot ovat linjassa esim. viitteessä 5 esitetyn kanssa. Ulosteessa typpeä on noin kymmenesosa virtsan typpipitoisuudesta ja fosforia noin puolet virtsan fosforipitoisuudesta.

Oletetaan, että virtsassa on fosforia 2 g/kg ja typpeä 14 g/kg ja että ulosteessa on fosforia 1 g/kg ja typpeä 1.4 g/kg.

Tällöin voidaan päätellä, että septitankeilla pois kerättävä
  • ·         fosforimäärä on 1750 t x 2 kg/t + 36.25 t x 1 kg/t  = 3536.25 kg eli noin 3.5 tonnia vuodessa
  • ·         typpimäärä on 1750 t x 14 kg/t + 36.25 x 1.4 kg/t = 24550 kg eli noin 24.5 tonnia vuodessa

Suomen kokonaisfosforipäästö Itämereen on 2008-2014 ollut keskimäärin 3900 tonnia vuodessa ja typpipäästö 74000 tonnia vuodessa /6/. Saman viitteen mukaan Suomi edustaa noin 10% Itämeren kokonaiskuormituksesta.

Septitankeilla kerättävä osuus Suomen fosforipäästöistä on siis 0.9 promillea ja typpipäästöistä 0.3 promillea (tuhannesosaa). Vaikutus Itämeren alueen kokonaispäästöihin on 0.09 promillea fosforin ja 0.03 promillea typen osalta.Jos oletetaan, että veneily keskittyy käytännössä Saaristomerelle ja Suomenlahdelle, ja suhteutetaan vaikutus ko. alueiden keskimääräisiin fosforikuormituksiin (531t ja 678 t /7/), nousee fosforikuormituksen osuus 2.9 promilleen. Typpikuormituksen osuus voidaan arvioida noin 1 promilleksi.

Vaikka edellä tehdyissä oletuksissa olisi karkeitakin virheitä, voidaan todeta, että Itämeren fosfori- ja typpikuormituksen kannalta septitankit ovat täysin merkityksettömiä. Niillä on kuitenkin kiistatta merkitystä saariston ja suosittujen suojaisten satamapaikkojen pistekuormituksen vähentäjinä.

Viitteet