Yhdistyksen ympäristöohjelmasta

 Päädyin mukaan laatimaan erään yhdistyksen ympäristöohjelmaa. Yhdistyksessä oli ollut ympäristöohjelma pitkään, ja nyt se pitäisi päivittää. Yhdistyksen toiminta liittyy veneilyyn.

 Mikä on ympäristöohjelma?

 Ympäristöohjelma kuvaa, miten organisaatio suhtautuu ympäristöön, yleensä luontoympäristöön. Ohjelman tarkoituksena on usein määritellä organisaation tavoitetila ja toiminta ympäristöasioissa sekä kannustaa organisaation jäseniä ja vastuuhenkilöitä toimimaan ympäristöystävällisemmin.

 Jäsenten lisäksi ympäristöohjelma tavoittaa jäseneksi aikovat, palkatut henkilöt, alihankkijat, vuokranantajat, satamapaikkojen naapurit, kunnat, muut veneilijät sekä veneala ja sen järjestöt. Näille sidosryhmille ympäristöohjelman tarkoitus on usein kertoa miksi, millä tavoin ja millaisella aikataululla järjestö haluaa edistää ympäristöystävällistä ajattelua toiminnassaan. 

 Ympäristö: itseis- vai välinearvo?

 Ympäristöetiikassa keskeinen kiista on, onko luonto arvokas sellaisenaan, itseisarvona, vai sen ihmiselle tuottamien merkitysten kautta, välinearvona. Veneilyllä ja luonnossa liikkumisella on vain ja ainoastaan negatiivisia ympäristövaikutuksia. Luonto ja ilmasto pärjäisivät parhaiten ilman ihmistä (vrt. esim. tulossa oleva EU:n ennallistamisasetus), joten paras ympäristöteko on olla ostamatta venettä. Voiko ympäristö siis olla veneilevän yhdistyksen itseisarvo? Tuskin. Voimme siis suhteellisen turvallisesti lähteä siitä, että a) luonnolla ja sen suojelemisella on käytännössä välinearvo, jota hyödynnetään yhdistyksen toiminnassa ja b) eri syistä haluamme minimoida aiheuttamamme negatiiviset vaikutukset ympäristöön.

 Onko yhdistyksen tehtävä vain pilata ympäristöä?

 Miksi yhdistys on olemassa? Se määritellään yleensä yhdistyksen säännöissä – yhdistys on olemassa tiettyä tarkoitusta varten. Tarkoitustaan toteuttaessaan yhdistys aiheuttaa muutoksia ympäristössään ja sidosryhmissään – yhdistyksen toiminnalla on vaikutuksia. Viime vuosikymmeninä yritysmaailmassa on alettu tuoda esille myös toiminnan positiivisia vaikutuksia sekä tapoja, joilla vaikutuksia tuotetaan. Tämä vastuullisuudeksi kutsuttu kehikko soveltuu myös yhdistyksen toiminnan vaikutusten kuvaamiseen. Tällöin vastuullisen yhdistyksen tehtävä hahmottuu positiivisten vaikutusten maksimointina ja negatiivisten minimointina. Yleensä ympäristövaikutukset ovat keskeisin toiminnasta syntyvä negatiivinen vaikutus: Tässä negatiivinen tarkoittaa luonnon haluttujen ominaisuuksien vähenemistä, so. luonnontilan mahdollisimman vähäistä muuttamista lähtien kuitenkin siitä, että yhdistys toteuttaa toimintaansa. Tähän määritelmään voidaan lukea mukaan myös ilmastovaikutukset.

 Mitä hyvää yhdistys tekee?

 Jo Aristoteles piti ihmisen itseisarvona onnellisuutta ja hyvää elämää. Puheena olevan yhdistyksen tehtävä on tästä näkökulmasta tuottaa onnellisuutta veneileville ihmisille. Onnellisuus yhdistyksen sisällä syntyy esimerkiksi yhdistyksen materiaalisista resursseista ja niiden mahdollistamasta elämyksellisestä veneilystä, yhteisöllisyydestä, luontoyhteydestä, tiedon ja osaamisen kartuttamisesta ja suvaitsevista kulttuurinormeista. Hyviä vaikutuksia ulospäin syntyy esimerkiksi siitä, että yhdistyksen toiminta kanavoi suomalaisiin saaristokuntiin merkittäviä rahasummia. Yhdistyksen jakamistalous so. satamapaikkojen keskitetty käyttö on erittäin resurssiviisasta ja vapauttaa kaupallisten ja luonnonsatamien resursseja muiden käyttöön. Ja jos yhdistys laadukkaalla toiminnallaan pystyy estämään muutamankin lentämistä vaativan lomamatkan, positiiviset ilmastovaikutuksetkin nousevat merkittävään rooliin. Negatiivisia ympäristövaikutuksia on siis syytä peilata yhdistyksen todellista toimintaa vasten ja suhteuttaa siihen.

 Ympäristöohjelma käyttää valtaa

 Vastuullisuuslähtökohdista ympäristöohjelmalla on aina jokin tarkoitus. Yhtäältä se antaa sidosryhmille kuvan yhdistyksen toiminnasta ja tavoista, joilla ympäristöstä huolehditaan. Näin ulkoiset sidosryhmät voivat todeta ympäristöasioiden olevan mallillaan ja yhdistyksen todennäköisesti olevan luotettavampi ja hyväksyttävämäpi kumppani kuin sellaisen yhdistyksen, jolla ympäristöohjelmaa ei ole.

 Ympäristöohjelman toteuttaminen ohjaa seuran ja sen jäsenten toimintaa. Vaikka hallitus tai jäsenkokous hyväksyisivät ympäristöohjelman, ympäristöohjelman laatija käyttää valtaa valmistellessaan ohjelmaa. Länsimaisen käsityksen mukaan vallankäytön tulisi olla perusteltua, erityisesti silloin kun valtaa käytetään toiminnan rajoittamiseen tai kustannusten aiheuttamiseen toisille.

 Ympäristöasioissa tärkeitä perustelunäkökohtia ovat mm. seuraavat: 

1. Objektiivisuus: Siitä, että yksi jäsen haluaa toimia tietyllä tavalla, ei missään tapauksessa voi seurata, että kaikkien tulisi toimia tietyllä tavalla. Jo sitoutumisen ja hyvän hallintotavan varmistamiseksi tarvitaan perusteluja. On ymmärrettävää, että joillakin ihmisillä on toisia voimakkaampi tarve toimia luonnon puolesta, mutta tästä huolimatta heillä ei ole automaattista oikeutta vaatia muita toimimaan samalla tavoin vain sillä perustein, miltä heistä tuntuu.
2. Kokonaisuuksien tarkastelu ja kompleksisuuden ymmärtäminen: Usein ympäristövaikutukset ovat äärettömän monimutkaisia, ja kiusaus keskittyä näkyvään on suuri. Tähän liittyen elinkaarikestävyyden käsite on tärkeä: vaikutuksiltaan nyt isompi investointi saattaa pidemmän elinkaarensa takia tuottaa pitkällä aikavälillä pienemmät vaikutukset ympäristöön, koska korvausinvestointi lykkääntyy. Samoin ilmastoasioissa valmistuksen hiilijalanjälki unohtuu usein. Esimerkiksi dieselmoottoreiden käytön vähentämisen suositteleminen ilmastonäkökulmasta ei ota huomioon sitä, että purjekankaat ovat petrokemian tuotteita, joilla on niinikään iso hiilijalanjälki, ja purjeiden käytön merkittävä lisääminen lisää niiden kulumista ja vaihtotarvetta. Purjeveneen valmistus tuottaa kymmenien tonnien hiilidioksidipäästön, kun taas sadan diesellitran polttaminen noin 200 kilon hiilidioksidipäästön. Veneellä voi ajaa 100 vuotta ennen kuin käytönaikaiset päästöt ylittävät valmistuksen päästöt, ja nelihenkisen perheen Thaimaan-lentojen päästöillä voi veneillä 20 vuotta. Tiskiaineiden tensidit ovat haitallisia sekä veteen että maahan päästettyinä.
3. Teknologiariippumattomuus. Teknologiat muuttuvat, ja esimerkiksi kestopuun kieltäminen ympäristösyistä saattaa olla 5 vuoden kuluttua perusteetonta.
4. Toimenpiteiden merkittävyyden arviointi ja suuruusluokkien hahmottaminen. On oltava yhteinen käsitys siitä, että toimenpide on todellisesti merkittävä. Yleinen käsitys siitä, että kaikki päästövähennykset merkitsevät, pitää paikkansa vain kun käytössä oleva budjetti on äärettömän suuri. Käytännössä joudutaan valitsemaan rajahyödyiltään suurimmat keinot.
5. Toimenpiteiden vaikutusten arviointi. Toimenpiteillä saattaa olla vaikutuksia, jotka eivät ensi näkemältä hahmotu mutta jotka saattavat aiheuttaa yllättäviä sivuvaikutuksia. Toisaalta taklattavat haittavaikutukset voivat olla pieniä. Käytännössä joudutaan suhteuttamaan saavutettavat hyödyt ja luonnolle, yhdistykselle, jäsenille ja muille sidosryhmille mahdollisesti aiheutuvat haitat. Mikäli epävarmuudet ovat suuria, joudutaan toimenpiteen toteutusta harkitsemaan.

 Hyvän yhdistyksen ympäristöohjelman piirteitä

 Näistä pohdinnoista voidaan johtaa yhdistyksen hyvän ympäristöohjelman piirteitä.

 Ensinnä ympäristöohjelman tulee olla uskottava. Jos ympäristöohjelmassa luvataan kuu taivaalta mutta ei esitetä, miten ympäristövastuuta toteutetaan ja tavoitteet saavutetaan, ohjelma kääntyy jäsenten ja sidosryhmien silmissä viherpesuksi laatijaansa vastaan. Samoin mikäli edellä kuvattu vallankäyttö on subjektiivista ja perustuu uskomuksille faktatiedon sijaan, jäsenistön ei voida olettaa sitoutuvan. Syntyy kyttäilyä, joka vesittää ihmisten onnellisuuden kokemusta ja yhteisöllisyyttä.

 Toiseksi ohjelman tulee myös olla hyväksyttävä. Vapaaehtoisorganisaatiossa on saavutettava jäsenistön riittävä sitoutuminen, joka seuraa hyväksyttävyydestä. Hyväksyttävyys saavutetaan riittävällä taustatyöllä, perusteettomien rajoitusten välttämisellä, perustellulla vallankäytöllä ja aidosti yhteisellä valmistelulla.

Mikäli halutaan, ympäristöohjelma voi olla myös tavoitteellinen ja sen toteutumista voidaan mitata, mutta jo toiminnan saattaminen tiettyjen normien piiriin on yhdistykselle todennäköisesti riittävää.