Sulanapito
ilmalämpöpumpulla ei kannata
Ilmalämpöpumppuja hankitaan yhä enemmän kesämökkien
sulanapitoon sähkölämmityksen tueksi. Myyjien lupaukset jopa 50% säästöistä ja riippumattomat
tutkimustulokset mukavan korkeista lämpökertoimista kannustavat hankintaan, jonka
takaisinmaksuajaksi on helppo laskea vain muutama vuosi. Etelä-ja
Keski-Suomessa vuositason lämpökerroin ilmalämpöpumpulle on normaalikäytössä noin
2.2, eli pumppu tuottaa lämpöenergiaa 2.2-kertaisesti verrattuna käyttämäänsä
sähköenergiaan vuoden aikana.
Sulanapitokäytössä laskelmiin sisältyy kuitenkin paha
sudenkuoppa, joka on ilmalämpöpumpun korkea ylläpitolämpötila (matalin
mahdollinen sisälämpötila). Koska ilmalämpöpumpun täytyy pystyä säännöllisesti sulattamaan
itsensä, valmistaja asettaa alimmaksi mahdolliseksi sisälämpötilaksi yleensä
+10 astetta. Tämän lämpöisestä ilmasta saadaan riittävän varmasti ulkoyksikön
höyrystimen sulattamiseen vaadittava lämpö kovilla pakkasillakin.
Rakennuksen sulana pitämiseen riittäisi kuitenkin mainiosti
vaikkapa +0.5 asteen ylläpitolämpötila, mutta suositeltavampana pidetään
yleensä +5 astetta, jolloin ilman kastepiste alittuu vain harvoin ja
termostaattien epätarkkuudet tai pattereiden sijoittelusta johtuvat
lämpötilaerot eivät vahingossakaan päästä lämpötilaa jäätymispisteen
alapuolelle missään nurkassakaan.
Viiden asteen ero ei vaikuta suurelta, mutta kun todetaan,
että Etelä- ja Keski-Suomessa lämmityskauden (15.9.-15.5.) keskilämpötila on
noin 0 astetta, tilanne muuttuu. Keskimääräinen lämpövirta lämmityskauden
aikana +10 asteessa pidetystä talosta ulkoilmaan on suuruusluokaltaan noin kaksinkertainen verrattuna
tilanteeseen, jossa rakennus pidetään + 5 asteessa. (On toki huomattava, että lämpöpumpun ja sähköpatterin lämmityskaudet ovat erilaiset, sillä sähköpatteri ei lämmitä silloin kun lämpötila on yli sen asetusarvon. Esim. YM:n Etelä-Suomen pysyvyysdatassa tuntien, jolloin lämpötila on alle +5, lämpötilakeskiarvo on -2 astetta, joten sähköpattereilla lämpötilaa nostetaan keskim. 7 astetta. Toisaalta tunteja on vähemmän. Lämmitystarvelukujen suhde on noin 0,55). Myös ero lämmitysenergian
tarpeessa on samaa luokkaa, mahdollisesti jopa isompi, sillä ajanhetkiä,
jolloin lämpötila on isompi kuin +5 esiintyy luonnollisesti enemmän kuin
ajanhetkiä, jolloin lämpötila on yli +10.
Keskimääräisellä vuosilämpökertoimella Ilmalämpöpumpulla
pystytään tuottamaan +10 asteeseen tarvittava lämmitysenergia siis vain hieman
pienemmällä sähköenergialla kuin mikä tarvittaisiin rakennuksen pitämiseen
suoralla sähkölämmityksellä +5:ssä. Kun huomioidaan lisäksi se, että pumppu ei
pysty yleensä tuottamaan kaikkea tarvittavaa lämmitystehoa, pumpun hyöty
muuttuu entistä marginaalisemmaksi.
Jos sulana pitämiseen menee vaikkapa 10.000 kWh vuodessa, on
ilmalämpöpumpun teoreettinen vuosisäästö luokkaa 1000 kWh eli noin 150 euroa.
2000 euron laitteen takaisinmaksuaika on huimat 13 vuotta – enemmän kuin
laitteen todennäköinen elinikä. Käytännössä ilmalämpöpumpulla tuskin
saavutetaan edes tätä laskennallista tulosta. Mikäli ilmalämpöpumpulla kyetään tuottamaan vain osa lämitystehontarpeesta, säästö putoaa kymppeihin vuodessa.
Mikäli lämmityskauden keskilämpötila on matalampi (esim.
Pohjois-Suomessa), ero on hieman suurempi. Mikäli mökillä oleillaan paljon lämmityskauden
aikana, ero pysyy suurempana, koska sisälämpötila on pidettävä joka tapauksessa
korkeampana. Laskelmaan vaikuttaa myös se, että ilmalämpöpumpun apuna toimiva
sähkölämmitys ei pidä lämpötilaa +10:ssä, vaan toteutuva sisälämpötila on
jossain +5:n ja 10:n välissä, jolloin yhtäältä lämpövirta ulos pienenee mutta
toisaalta sulatussykli pitenee ja tehollinen COP pienenee.
Johtopäätös on kuitenkin selkeä: yleisesti ottaen
ilmalämpöpumppu pelkässä sulanapitokäytössä ei todennäköisesti kannata ja syynä
on sen liian korkea ylläpitolämpötila.
