Tieliikenneturvallisuus on pirullinen ongelma

Suomen tieliikenteen turvallisuusvision mukaan ”Kenenkään ei tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä”. Käytännön turvallisuustavoitteeksi on asetettu jatkuva liikenneturvallisuuden parantuminen siten, että liikennekuolemien määrä puolitetaan ja loukkaantumisten määrää vähennetään neljänneksellä vuoteen 2020 mennessä vuoden 2010 tasosta. V. 2013 tieliikenteessä loukkaantuneiden lukumäärä oli alle tavoitteiden, mutta tieliikenteessä menehtyneiden lukumäärä oli tavoitetason yläpuolella ja tavoitteen saavuttaminen on epävarmaa.

Tieliikenneturvallisuuden kehittäminen on hallinnon näkökulmasta tyypillinen pirullinen ongelma. Tieliikenneturvallisuuden osa-alueet ovat usein vaikeita tunnistaa eivätkä ne noudattele hallintorajoja. Ongelmien sisältö on monipolvinen ja ratkaisumallit hankalia löytää, koska muodolliset vaikutusmekanismit esimerkiksi henkilöliikenteen kuljettajiin ovat jakautuneet eri hallinnonaloille.

Tieliikenteen turvallisuus jaetaan tyypillisesti kuljettajiin (ammatti- ja muut; polkupyöräilijat, jalankulkijat), ajoneuvoihin ja liikenneinfrastruktuuriin. Näistä ajoneuvon turvallisuus ei ole käytännössä juurikaan Suomen käsissä, vaan päätökset tehdään YK:n UNECE:ssä ja EU-tasoilla. Ajoneuvot eivät myöskään ole merkittäviä onnettomuuksien aiheuttajia.

Liikenneinfrastruktuuri vaikuttaa sekä onnettomuuksien syntyyn että seurauksiin. Tie- ja risteysgeometriat saattavat omalta osaltaan vaikuttaa suistumis- ja risteysonnettomuuksien syntyyn. Yksiajorataisilla teillä on aina olemassa yhteenajon mahdollisuus. Suistumisonnettomuuksissa kovat rakenteet tiealueilla pahentavat onnettomuuden seurauksia.

Keskeisin tekijä onnettomuuksien synnyssä on kuitenkin ihminen. Vuoden 2012 kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien taustalla on 99% tapauksissa ihmisen riskitekijä. Vuoden 2012 kuolemaan johtaneista moottoriajoneuvo-onnettomuuksista suistumisia tai kohtaamisonnettomuuksia oli n. 75% ja risteysonnettomuuksia 10 %. Yhteenajoista 89% aiheutti henkilöauto tai pakettiauto. Ulos tieltä yksin ajaneista 70% oli henkilö- tai pakettiautoja. 84% aiheuttajista ajoi omalla autolla, joten myytti työsuhdeautojen onnettomuusalttiudesta lienee väärä. 85 % aiheuttajista oli miehiä; sukupuolten ajosuoritteet eivät ole tiedossa. Kolmannes aiheuttajista ajoi ylinopeutta. Puolet aiheuttajista oli vapaa-ajan matkalla ja viidennes aiheuttajista oli rattijuoppoja. Raskas liikenne aiheuttaa vain noin neljänneksen onnettomuuksista joissa se on osallisena. Sää onnettomuushetkellä oli kirkas tai poutainen 80 % onnettomuuksista. 67% onnettomuuksista ajettiin päivänvalossa ja 60% kuivalla tai jäättömällä tien pinnalla. Onnettomuuksien aiheuttajista alle 24-vuotiaita oli kuitenkin 24%, kun 18-24-vuotiaiden osuus 18-80-vuotiaista on Suomessa n. 8 %. Nuorten prevalenssi on siis kolminkertainen.

Yleisimmät välittömät riskit olivat käsittelyvirheet tai väärät ajotoiminnot (27%) ja toimintakyvyn muutos (käytännössä nukahtaminen, 19%). Taustariskeistä tärkeimpiä olivat kuljettajan tila, ylinopeus, turvalaitteiden käyttämättömyys ja renkaiden huono kunto. Mielenkiintoisia uusia trendejä ovat rattijuoppouden väheneminen ja ns. Tukholma-ilmiö, jossa ajokortin suorittaminen heti kun se on mahdollista on suurkaupungeissa merkittävässä laskussa.

Kevyen liikenteen onnettomuuksissa kuoli 48 henkeä, joista 19 oli pyöräilijöitä ja 28 jalankulkijoita. Pyöräilyonnettomuuksista kaksi kolmannesta tapahtui taajamissa. Kaikki onnettomuudet tapahtuivat valoisaan aikaan. Noin puolessa tapauksista pyörälijä aiheutti onnettomuuden itse. Puolet kuolleista oli yli 65-vuotiaita. Kolmanneksella kuolleista oli kypärä. Kypärän käyttö olisi pelastanut arviolta neljä kuolemalta. Onnettomuuksissa mukana olleista ajoneuvoista kaksi kolmannesta oli henkilö- tai pakettiautoja. Onnettomuuksissa tankojuoppoja oli 16% ja rattijuoppoja 5%.

Jalankulkuonnettomuuksista lähes kaikki tapahtuivat taajamissa. Puolet onnettomuuksista tapahtui valoissaan aikaan. Noin puolessa tapauksista jalankulkija aiheutti onnettomuuden itse. Puolet kuolleista oli yli 65-vuotiaita. Puolella kuolleista ei ollut heijastinta. Heijastimen käyttö olisi pelastanut ilmeisesti kaksi henkeä. 10 % jalankulkijoista oli yli 0.5 promillen humalassa ja 5% moottorajoneuvon kuljettajista oli rattijuoppoja.  Kaksi kolmannesta mukana olleista moottoriajoneuvoista oli raskasta liikennettä.

Kevyen liikenteen onnettomuuksissa 92 % liittyi aiheuttaneen moottoriajoneuvon havainto- tai tulkintavirheeseen. Taustariskeinä yleisimpiä olivat kuljettajan tila, jalankulkujan tila ja kevyen liikenteen havaittavuus.

EU:n liikenneturvallisuudessa Suomi on keskitasoa. Edellä ovat mm. kaikki Pohjoismaat, Italia ja Espanja. Keskimäärin EU-maat ovat kyenneet vähentämään liikennekuolemia tällä ajanjaksolla n. 50%. Suomessa vähenemä on ollut vain 40%. Suomen liikennekuolemien vähenemä 1997-2013 on myös ollut selvästi hitaampaa kuin muissa Pohjoismaissa.

Liikenneviraston tuore liikenneturvallisuusvertailu Suomen, Ruotsin, Hollannin ja Ison-Britannian välillä osoittaa, että Suomen kehnohko sijoitus eurooppalaisessa tieliikenneturvallisuusvertailussa rakentuu ainakin seuraavista osatekijöistä:

·         Isot henkilökohtaiset tieliikennesuoritteet johtuen pitkistä etäisyyksistä ja vähäisestä joukkoliikenteen käytöstä – altistuminen riskille ja myös väsymys pitkien matkojen yhteydessä

·         Vertailumaita keskimäärin vanhempi autokanta - isompi todennäköisyys joutua onnettomuuteen ja huonompi suoja onnettomuudessa

·         Asenneongelmat erityisesti nuorilla miehillä – eli hölmöily.

Suomessa on myös vertailumaita turvattomampi raide- ja vesiliikenne ja Suomi on kotitapaturmien esiintyvyydessä Euroopan pahimpia maita. Eräänä kuriositeettina voidaan mainita OMX-Helsinki -osakeindeksin ja liikennekuolemien välinen suhteellinen voimakas korrelaatio 2000-luvulla – nousukaudella kuolee enemmän ihmisiä liikenteessä, ja liikennesuoritteen muutokset eivät selitä tätä vaihtelua. Myös murhatilastojen ja tieliikennekuolemien välillä on yhteys.

Suomessa näyttäisi siis vallitsevan laajemminkin kansallinen turvallisuuden asenneongelma.

Todellinen muutos lähtee meistä itsestä. Muutamalla helpolla keinolla saat paljon aikaan.

·         Käytä julkista liikennettä aina kun mahdollista.

·         Kiinnitä turvavyö, vaadi sen käyttöä kaikilta matkustajilta

·         Käytä kypärää. Käytä heijastinta.

·         Älä aja suurta ylinopeutta. Ajansäästö on yleensä mitätön.

·         Pidä taukoja pitkillä matkoilla paljon tai huolehdi että sinulla on keskustelukumppani.

·         Aja taajamissa korostetun rauhallisesti ja ennakoiden.

·         Kulje kevyessä liikenteessä ennakoitavasti ja suhtaudu kaikkiin ajoneuvoihin ikään kuin niiden kuljettaja ei näkisi sinua.

Turvallista matkaa.