Avoin kirje YLEn lastenohjelmatoimitukselle

Hyvä Ville Vilén,

Johdat Ylessä Luovat sisällöt -yksikköä, joka tuottaa lasten ja nuorten sisältöjä kaikkiin välineisiin (suomeksi: lastenohjelmia mm. televisioon).

Oletko tiennyt, että monet lastenohjelmistanne ovat millä tahansa kriteerillä mitattuina sanoinkuvaamattoman huonoja? Otan muutaman esimerkin:

1)      Maltti ja Valtti: kaksi aikuista miestä on pukeutunut jonkinlaisiin univormuihin ja (ilmeisesti) tekopartoihin. Miehet keskustelevat keskenään kuin vähä-älyiset; esittävät outoja asentoja, vääntelevät naamansa ja – sikäli kun tekstistä saa selvää – puhuvat melko oudoista asioista.

2)      Närpiäiset: kaksi myöhäiskeski-ikäistä naista on pukeutunut jonkinlaisiin teletapeilta löyhästi kopioituihin kolttuihin ja kummallisiin kasvonaamioihin. Naiset asuvat ilmeisesti yhteisessä taloudessa, joka kuitenkin on jaettu kahtia jonkinlaisella demarkaatiolinjalla. Sikäli kun tekstistä taasen saa selvää, naiset pääasiassa riitelevät keskenään asioista, jotka ovat lapsille melko käsittämättömiä ja myös ahdistavia.

3)      Galaxin ”juontajat”: sohvalle rakennetut vääristyneiden mittasuhteiden nuket, joiden päinä toimivat sohvan läpi naamansa työntäneet aikuiset. Asetelma on absurdi ja järkyttää nuoria lapsia.
4)   Jari ja Kari: kaksi aikuista, joista toinen esittää debiiliä ja toinen imbesilliä. Esiintyjien ulkoasu ja dialogi ovat kuin hourulasta ja ohjelman kokonaisvaikutelma on jälleen hyvin ahdistava.

Hyvää lastenohjelmaa voidaan karakterisoida monella tavalla. Universaaleja arvoja lienevät ohjelman kiinnostavuus, viihdyttävyys ja riittävän pienet pelkosisällöt (mittarina se, jaksaako lapsi katsoa ohjelmaa/ohjelman koettu ahdistavuus), sisällön jonkunlainen norminmukaisuus (mittarina sisällön yhteiskunnallinen hyväksyttävyys ja relevanssi lapsen elämässä) sekä sisällön mahdollinen opetussisältö (mittarina esim. soveltuvuus ikäryhmän yhteiskunnallisiiin kasvatustavoitteisiin). Hyvä tekninen toteutus on nykyaikana itsestäänselvyys.

Ainakaan yllä olevat esimerkit eivät todennäköisesti täytä yhtäkään näistä sisältökriteereistä. Tiedustelisinkin yle-veron maksajana kohteliaimmin seuraavaa:

Mitä yhden Närpiäiset -jakson tuottaminen maksaa?

Miten yle-verolla rahoitettu lasten toimitus ja yle yleisemminkin on järjestänyt toimintansa palautejärjestelmän?
Millä kriteerein ohjelmia valitaan tuotantoon?
Millä kriteereillä ohjelman tuotanto lopetetaan?
Ylen tärkeä tehtävä on toki monipuolistaa ohjelmatarjontaa ja toimia osin markkinatalouden ulkopuolella, mutta tällä verukkeella ei tule voida tehdä mitä tahansa. 

Olisiko aika nyt todeta keisarin uudet vaatteet ja miettiä radikaalisti toiminnan järjestäminen niin, että tällaisia rimanalituksia ei enää koskaan syntyisi?