Ovatko taiteen leikkaukset todellakin kohtuuttomia?

 

Suomen hallitus aikoo leikata taiteen rahoituksesta 17 miljoonaa euroa vuonna 2025. Taidealan protestit ovat olleet äänekkäitä, mutta kuinka kohtuuttomia nämä leikkaukset todella ovat?

Arvioin seuraavassa väitteitä leikkausten kohtuuttomuudesta arvioimallal leikkausten suhteellista suuruutta ja vertaamalla niitä muihin yhteiskunnassa tehtäviin leikkauksiin. En käsittele sinänsä mielenkiintoisia kysymyksiä siitä, miksi julkisella rahoituksella tulisi ylipäätään rahoittaa taidetta ja tai siitä, mitä tulisi rahoittaa. 

Mitä on taiteen rahoitus?

Taiteen rahoitus on hiukan huonosti määritelty käsite. Yleensä puhutaan nimittäin taiteen ja kulttuurin rahoituksesta, jolloin mukana ovat suoran taitelijoiden tuen lisäksi erilaisten kansalaisia palvelevien instituutioiden (esim. kirjastot), kulttuuriperintöä säilyttävien rakenteiden (esim. museot), taidelaitosten (teatterit, oopperat, orkesterit) ja taiteilijoita välillisesti tukevien rakennelmien (taiteilijaeläkkeet, lainauskorvaukset, kopiointikorvaukset, teoshankinnat) rahoitus. Lisäksi samoilta momenteilta rahoitetaan taiteen tekemiseen tarvittavia infrastruktuureja kuten erilaisia rakennuksia. Pyrin seuraavassa tarkastelemaan lähinnä suoraa tukea taiteilijoille; esimerkiksi museo- ja kirjastotoiminnan olen yrittänyt rajata pois. Infrastruktuurien rahoitusta arvioin erikseen, koska ne ovat käytännössä välttämättömiä monelle taidetyypille.

Valtion rahoitus taiteelle

Tarkastellaan ensin valtion rahoitusta. Valtion taiderahoitus tulee pääasiassa OKM:n budjetin momentilta 29.80. Valitaan taiteen rahoitusta edustamaan seuraavat momentit:

1. 29.80.16 Taiteilijaeläkkeet: (myöntö 2024) 23 M€
2. 29.80.31 Esittävän taiteen valtionosuus: 101 M€
3. 29.80.34 Valtionosuus ja -avustus taiteen perusopetuksen käyttökustannuksiin (pääasiassa opetus-  ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain mukaisiin valtionosuuksiin) 97 M€
4. 29.80.41 Yksityisen kopioinnin hyvitykset ja teoslainakorvaukset 28 M€
5. 29.80.50 Avustukset taiteen ja kulttuurin edistämiseen 96 M€
6. 29.80.51 Apurahat taitelijoille, kirjailijoille ja kääntäjille 19 M€
7. 29.80.56 Valtionavustus kansallisten taidelaitosten (Kansallisteatteri, -ooppera ja -galleria) toimintaan 65 M€
8.  29.80.72 Kansallisgallerian ja valtion taideteostoimikunnan kokoelmien kartuttaminen 2 M€ (olettaen että teokset hankitaan suomalaisilta taiteilijoilta)

Kuten budjetissa yleensä, summissa on mukana indeksikorotus edelliseen vuoteen verrattuna. Yhteensä valtio rahoitti taidetta näin mitattuna vuonna 2024 siis arviolta 431 miljoonalla eurolla.

Lisäksi valtio osallistuu tilakustannuksiin valtionavustuksina ja perusparannusten kautta 30-50 miljoonalla eurolla (esim. 29.30.52 Valtionavustus tilakustannuksiin 2025 31 M€ ja 29.30.75 Tilojen perusparannukset 2025 3 M€ sekä 2024 momentin 29.30.50 lisämyöntö 10 M€ peruskorjauksiin)

Voidaan siis arvioida, että suuruusluokaltaan valtio rahoittaa taiteilijoita ja heidän toimintamahdollisuuksiaan noin 450 miljoonalla eurolla vuodessa.

Kuntien rahoitus taiteelle

Kuntien rahoitus jakautui 2023 suurin piirtein seuraavasti:

• Musiikki 90 M€
• Teatteri, tanssi, sirkus 100 M€
•  Taiteen perusopetus 90 M€
•  Museot ja näyttelyt 160 M€
•  Muu kulttuuritoiminta (lastenkulttuuri, apurahat, palkinnot, julkinen taide) 130 M€
•  Visuaalinen taide 10 M€

Yhteensä summa on 580 miljoonaa euroa. Summa sisältää valtionavustuksia noin 110 miljoonaa euroa joten nettosumma on 470 miljoonaa euroa.

Tilastokeskuksen kulttuuritilastojen mukaan kuntien kulttuuritoimen keskimääräinen nettokustannus jakautui 2020 seuraavasti:

• Kirjastot 40 %
• Museo- ja näyttelytoiminta 16 %
• Teatteri-, tanssi- ja sirkustoiminta 9 %
• Musiikkitoiminta 9 %
• Taiteen perusopetus 9 %
• Muu kulttuuritoimi  (orkesterit, bändit, oopperat, kuorot, esitykset, avustukset 18 %

Oletetaan että kirjastotoimi sisältyy em. tilastointiin. Kun poistetaan sen osuus ja oletetaan että museo- ja näyttelytoiminnasta 10 prosenttiyksikköä kohdistuu museoihin, voidaan todeta, että taide saa kunnilta noin 235 miljoonaa euroa vuositasolla. Tätä rahoitusta ei ole tarkoitus leikata. Kulttuurin ja taiteen järjestäminen ei kuitenkaan ole kuntien lakisääteinen tehtävä, joten leikkauksia on todennäköisesti odotettavissa.  

Säätiöiden rahoitus taiteelle

Säätiöt rahoittivat taiteita tuoreen selvityksen noin 85 miljoonalla eurolla 2023.

Leikkausten suuruus

Absoluuttinen määrä: Leikkaukset kohdistuvat seuraaville momenteille:

• 29.80.31 Esittävän taiteen valtionosuus: 8.5 miljoonaa €
• 29.80.41 Leikataan 5.5 miljoonaa € koska yksityinen kopiointi on vähentynyt
• 29.80.50 leikataan 6,5 M€. 

Leikkausten bruttovaikutus (ilmoitettu lisäsäästö) on noin 20 miljoonaa. Mitoituksessa on kuitenkin otettu huomioon myös muita tekijöitä, ja nettovaikutus (budjettien erotus eri vuosina) on noin 17 miljoonaa.

Määritetään seuraavaksi leikkausten suhteellinen suuruus verrattuna eri kokonaisrahoituseriin.

Suhteellinen määrä kokonaisrahoitukseen verrattuna: Yhteensä taide saa siis suomalaiselta yhteiskunnalta 770 miljoonaa euroa vuositasolla. Puheena oleva 17 miljoonan euron leikkaus on tästä noin 2.2 prosenttia. (Koko taiteen ja kulttuurin rahoituksesta leikkaus on alle 1.7 prosenttia.)

Suhteellinen määrä valtionrahoituksen verrattuna: Leikkaus on noin 3.7 prosenttia.

Arvioitu suhde rahoitukseen johon momentit kohdistuvat: Leikattavien momenttien valtionrahoitus on 207 miljoonaa euroa. Kuntien rahoitus näitä momentteja vastaaville menoille on karkeasti arvioiden noin puolet taiteelle kohdentuvasta kokonaisrahoituksesta. Säätiöiden rahoituksen voidaan arvioida kohdentuvan momenttien aloille kokonaan. Leikattavien momenttien kokonaisrahoitus on siis arviolta noin 410 miljoonaa euroa. Tästä rahoituksesta leikkaus on noin 4 prosenttia. Luonnollisesti mitä pienempiin yksiköihin mennään, sitä suuremmilta leikkausprosentit näyttävät. Niille toiminnoille, jotka päättyvät, leikkausprosentti on 100.

Leikkaukset ovat siis laskentatavasta riippuen 1.7-4 prosenttia.

Vertailu muihin yhteiskunnan leikkauksiin

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) rahoituksesta leikataan vuonna 2025 74 miljoonaa euroa ja 2026 74 miljoonaa euroa lisää ja 2027 96 miljoonaa euroa lisää. HUS:n budjettikehys 2024 oli noin 2200 miljoonaa. Leikkaukset ovat siis yli 3 prosenttia vuodessa ja kasvavat vuosittain prosentuaalisesti merkittävästi koska vertailutaso laskee vuosittain. HUS joutuu ilmeisesti korottamaan asiakasmaksujaan kymmenillä prosenteilla.

Leikkaukset työttömyysturvaan vähentävät tukia noin 300 miljoonalla eurolla vuositasolla 2025. Työttömyysturvan taso on ollut Suomessa noin 4.3 miljardin euron tasolla. Leikkaus on noin 7 prosenttia nykytasosta.

Muutosten asumistuen myöntöperusteissa arvioidaan tuottavan noin 40 miljoonan euron säästöt 2025. Asumistuet ovat vuotuisesti suuruusluokaltaan 2 miljardia euroa. Leikkaus on noin 2 prosenttia nykytasosta.

Johtopäätökset

Voidaan todeta, että taiteen leikkaukset ovat siis suuruusluokaltaan täysin linjassa monien muiden yhteiskunnan leikkausten kanssa. Lisäksi taiteen leikkaukset eivät vaaranna potilasturvallisuutta, eivät heikennä työttömien toimeentulomahdollisuuksia eivätkä vaikuta ihmisten mahdollisuuksiin asua haluamallaan tavalla. 

Säästöpaineet ovat Suomessa valtavat. Leikkauksista huolimatta valtion budjetti 2025 on alijäämäinen ja valtion nettolainanottotarve on 12,4 miljardia euroa. 2 prosentin maltillisella korkokannalla laskettuna pelkkä tämän lisävelan vuotuinen korkokustannus on 248 miljoonaa euroa, kolmannes arvioidusta taiteen vuosittaisesta kokonaisrahoituksesta ja yli puolet valtion rahoituksesta taiteelle. On melko selvää, että Suomessa ei voida jatkaa taiteen tukemista nykyisellä intensiteetillä. Myös taiteen on sopeuduttava.

Lopuksi huomautan, että Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on 106 oppilaitosta, joista on mahdollista saada kulttuurialan tutkinto, ja kymmeniä, joissa on mahdollista suorittaa taidealan tutkinto. Edellisen valossa olisi nopeasti tarpeen tarkastella näiden alojen koulutuksen volyymeja kriittisesti. 

 

Katsastustoiminnasta Suomessa

 

Poika osti 2023 keväällä auton, 2008 vuoden Yariksen, yksityishenkilöltä, autoalan ihmiseltä. Oli ollut huollon sijaisautona ja oikein hyvän näköinen. Ja oli juuri katsastettu. Olin auttamassa kaupoissa, ja kaikki näytti hyvältä, autohan oli juuri katsastettukin.

Ihan hyvältä ajo myös tuntui, poika tyttöystävineen ajeli 20000 kilometriä nuoruuden riemulla vuoden aikana, ja sitten tuli katsastuksen aika. Auto välittömästi ajokieltoon, ruostevaurioita taka-akselin kiinnityskohdissa, ja karsea lista kaikkea muuta.

Miten tämä oli mahdollista? Auto oli katsastettu vuosi sitten. Periaatteessa kaikki muu olisi voinut syntyä vuoden aikana, mutta ruostevauriot perässä olivat nyrkinkokoisia eivätkä varmasti olleet syntyneet vuodessa. Katsastusmies oli mutissut jotain massalla kiinnitellyistä pellinpaloista vaurioiden päällä.

Isän sydän hyppäsi kurkkuun. Poika oli ajanut autolla tosi paljon, ja ajokielto? Ajokiellon peruste on välitön vaarallisuus ajajalle, matkustajille tai muulle liikenteelle.

Asiaa alettiin selvitellä. Katsastushistoriasta kävi ilmi, että auto oli 2022 hylätty katsastuksessa ja hyväksytty kuukautta myöhemmin. Kun haimme 2022 hylkäysperusteet, syy oli – ruoste taka-akselin kiinnityskohdissa. Lisäksi sattumoisin kävi ilmi, että 2023 auto oli katsastettu samassa osoitteessa, jossa myyjä oli töissä, ja tullut myyntiin heti katsastuksen jälkeen.

Autolle piti hakea ajokiellon takia siirtolupa korjaukseen. Siirtoluvan myönsi toinen katsastuskonttori näkemättä auton vaurioita. Korjauksen jälkeen jälleen uusi katsastuskonttori hyväksyi auton, kertoi että tämä ruostepaikka on Yaristen tyyppivika, ei kovin vaarallinen, ja ihmetteli ajokieltoa.

Todennäköisesti matkan varrella joku oli siis peitellyt 2022 hylkäykseen johtaneet viat ja laittanut ns. vahingon kiertämään. Myyjän kanssa sovittiin hinnanalennuksesta korjauskulujen osittaiseksi kattamiseksi ja asia tuli näiltä osin kuntoon.

Mutta miten tämä katsastussaaga on mahdollinen? Kerrataan vielä todennäköinen tapahtumien kulku:

•             2022 auto oli aluksi hylätty asianmukaisesti ruosteen takia katsastusasemalla 1
•             2022 katsastusasema 2 ei ollut tarkastanut, onko vika korjattu vai vain peitelty, ja hyväksynyt korjauksen
•             2023 myyjän autoalan työpaikan, jossa välitetään käytettyjä autoja, kanssa samassa osoitteessa toimiva katsastusasema 3 oli hyväksynyt auton katsastuksessa, minkä jälkeen auto oli tullut heti myyntiin
•             2024 auto hylättiin katsastusasemalla 4, vikalistaan on kirjoitettu lukematon määrä pieniä yksityiskohtia ja auto on asetettu ajokieltoon. Ei voida välttyä ajatukselta, että katsastusinsinööri on päättänyt hieman ”opettaa” nuorta, jota arveli huijariksi.
•             Katsastusasema 5 on myöntänyt siirtoluvan autolle näkemättä vikaa tai tietämättä siitä muuta kuin mitä on merkitty tietojärjestelmään. Miten tällainen lupa siis ylipäätään voitiin myöntää, erityisesti näkemättä vikoja?
•             Katsastusasema 6 on hyväksynyt korjaukset ja ihmetellyt ajokiellon perustetta.

Ainoat varmasti asianmukaisesti toimineet katsastusasemat ovat olleet asemat 1 ja 6. Kaikki muut ovat toimineet todennäköisesti jollain tavalla arveluttavasti. Neljä kuudesta. 

Mitä kuluttaja voi tehdä? Katsastus on hallintopäätös, jossa katsastaja käyttää julkista valtaa kuten viranomainen. Siten katsastajaan sovelletaan rikosoikeudellisia virkavastuusta koskevia säännöksiä. Katsastajia valvoo periaatteessa Traficom. Kuitenkin katsastustoimipaikoilla on velvollisuus käsitellä itse toimintaansa liittyvät valitukset ja korvausvaatimukset sekä neuvoa katsastusasioissa, eli käytännössä minkäänlaista hallintopakkomenettelyä ei ole.

Traficom ulkoistaa täysin itsensä korvausvaatimusasioista ja kehottaa olemaan yhteydessä katsastustoimipaikkoihin. Käytännössä kuluttaja joutuu siis vastakkain yrityksen kanssa, ja kauppatilanteissa vastuu on jopa enemmän myyjällä kuin katsastajalla. Jos myyjä on yksityishenkilö, kauppalain mukaisen näytön hankkiminen on erittäin vaikeaa.

Selkeä johtopäätös tästä kokemuksesta on, että katsastukseen auton laadun vastineena ei pidä alkuunkaan luottaa. Juuri katsastetussa autossa voi olla hengenvaarallisia vikoja, jotka vaarantavat ajajan, matkustajien ja muiden osapuolten hengen.

 

Kauppias Aleksi Tapani pitää ikävänä ja raskaana näpistysten yleistymistä itsepalvelukassoilla (HS 30.12.2023).

Kaupantekoon on aina kuulunut kaksi tekijää, luottamus ja kunnioitus. On ikävää, että omalta osaltaan itsepalvelukassojen käyttäjät eivät ole luottamuksen arvoisia eivätkä kunnioita kauppiasta, joka kassat on päättänyt asiakkaiden käyttöön tarjota.

Itsepalvelukassoja perustellaan usein asiakastoiveilla, ja joissakin asiakassegmenteissä ne ovat ilmeisesti käteviä ja jopa haluttuja. Asiassa on kuitenkin toinenkin puoli: itsepalvelukassojen keskeisin tehtävä kaupan kannalta on tuottaa säästöjä kassatapahtumasta. Ulkoistamalla kassatyön asiakkaalle kauppias voi vähentää henkilöstöä ja välttää henkilöstökuluja. Tilauskassoilla, esimerkiksi itsepalveluravintoloissa ja nettikaupassa, itsepalvelukassojen tehtävä on myös lisätä myyntiä tuputtamalla ostotapahtumaan erilaisia lisukkeita. Ihmisiä myös suostutellaan käyttämään kassoja mitä kummallisimmin keinoin. Esimerkiksi Pirkkalan Citymarketissa kaikuu 5 minuutin välein aivopesevä viesti ”Palvelemme teitä myös itsepalvelukassoilla?” Siis mitä?

Tutkimusten mukaan ainakin kaksi tekijää vaikuttaa negatiivisesti itsepalvelukassoilla asiakkaiden tyytyväisyyteen. Ensinnä ylimääräinen itsepalvelukassalla asiakkaan tekemä fyysinen työ vähentää tutkitusti ostotapahtuman koettua palkitsevuutta. Toisen teorian mukaan asiakkaat pitävät oikeutenaan tietynlaista palvelua. Itsepalvelukassalla ei saa kassahenkilön apua, vaikka asiakkaat ajattelevat, että he ovat siihen oikeutettuja. 

Oman sukupolveni edustajalle yllä kuvatut teoriat liittyvät juuri kunnioitukseen ja luottamukseen. Kun kauppias poistaa kassapalvelun – ja pitää säästyvät rahat itse – kunnioitus muuttuu silmissäni ahneudeksi. Ja kun ahneuteen lisätään ”järjestelmän satunnaistarkastukset”, laukkujen tarkastaminen, kuitilla avautuva portti ja pahimmillaan kädet puuskassa tuskaisia asiakkaita vastavirtaan tuijottava maihinnousukenkäinen vartija, asiakkaan kunnioittaminen onkin muuttunut rikosepäilyksi. Hiljainen ja huomaamaton, kustannustehokkaasti kohdentuva myymälävalvonta on korvautunut kaikkien asiakkaiden syyllistämisellä. Pahimmillaan osaamattomuus itsepalvelukassan käyttämisessä johtaa julkiseen häpäisyyn, kuten kävi taannoin perheenisälle, joka ei ymmärtänyt, että pankkikorttimaksu ei ollut mennyt läpi.

Koska ihmisen moraali ei välttämättä aina ole sisäsyntyistä, on selvä, että valvonnan vähentyessä sekä intentionaalinen että tuottamuksellinen hävikki kasvavat. Tämän ei pitäisi tulla kellekään yllätyksenä. Itsepalvelukassat ovat kuitenkin kauppiaan itse tekemä aktiivinen päätös, jonka seuraukset tulee kantaa syyllistämättä kaikkia asiakkaita. Jos kauppiaalla on vaan ikävää ja raskasta, kannattaa ottaa ne palvelukassat takaisin.

Tässä muutamia ideoita siitä, miten itsepalvelukassojen palvelukokemusta voisi parantaa:

•  Laittakaa selvästi esille, että itsepalvelukassat on tarkoitettu ohituskaistoiksi pieniä ostoksia tekeville (vähäinen fyysinen ponnistelu).
•  Eriyttäkää itsepalvelukassan ja palvelukassan hinnoittelu. Älkää lisätkö palvelukassalle ”palvelumaksua”, vaan laittakaa itsepalvelukassalle ”maksutapa-alennus”. Näin asiakkalle syntyy kokemus, että kauppias edes yrittää jakaa saatua hyötyä, ja asiakas kokee saavansa korvauksen menettämästään palvelusta.
•  Lisätkää huomaamatonta tai kohteliaasti näkyvää valvontaa itsepalvelukassoilla. Työvoimakuluja syntyy, mutta toisessa vaakakupissa on kassavirtaa tuottavien asiakkaiden kategorinen syyllistäminen.
• Muuttakaa kassojen layout niin, että vartija on esimerkiksi kehään asetettujen kassojen keskellä asiakasvirran vieressä ja toimii siellä aktiivisena ongelmatapausten ratkojana ja apuna ilman näkyvää valvontaroolia tai passiivista tuijottamista. 
• Luopukaa ehdottomasti ja nopeasti niistä kädet puuskassa seisovista vanginvartijoista ja muista eleettömistä idiooteista - kouluttakaa kassahenkilöt luontevaan auttamiseen itsepalvelukassoilla!
• Prismoissa on pyritty vähentämään itsepalvelukassatyötä siirtämällä skannaaminen jo keruuvaiheeseen. Näin kassalla ei synny fyysistä työtä eikä palveluodotetta, mikä tuntuukin viisaalta. Toki jatkuva rikosepäily jää ja vartijat tuijottavat kassoilla.

Aleksi Tapanin kauppiaselämän ikävyys ja raskaus on tärkeä asia, mutta tärkeä on myös oikeusvaltioperiaate. Ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan, ja se pitäisi kaupan muistaa. Muuten hävikki muuttuu helposti kassavirtaongelmiksi.